Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätalouden vesienhallinnalla ja vesiensuojelulla pyritään ehkäisemään ja vähentämään vesistöihin sekä pienvesiin kohdistuvaa metsätaloudesta aiheutuvaa kuormitusta.

Tavoitteena on säilyttää vesistöjen ja pienvesien laatu, suojella vesiympäristön ekosysteemejä, turvata vesivarojen kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuutta.

VESI.fi -sivuston kautta voit tarkastella alueesi vesitietoja.

Suurin osa metsätalouden vesistökuormituksesta syntyy, kun maata käsitellään. Tällöin maasta huuhtoutuu sadevesien mukana kiintoainetta ja ravinteita, mitkä kuormittavat vesistöjä. Kunnostusojitus on metsätalouden merkittävä vesistökuormituksen aiheuttaja.

Vesistöjä kuormittavat:

• Ravinteet esim. typpi ja fosfori
• Kiintoaineet eli vedessä olevat kiinteät hiukkaset esim. hiesu, savi ja hiukkasmainen orgaaninen hiili

Ravinne- ja kiintoainekuormituksesta voi seurata vesistöjen:

• Rehevöitymistä
• Happikatoa
• Tummumista
• Lämpenemistä
• Veden laadun huononemista

Näistä voi aiheutua mittavampia ongelmia kuten ekosysteemien häiriötä, kalakantojen heikentymistä ja virkistysarvon heikentymistä.

Vesistökuormituksen vähentämiseksi löytyy monia keinoja:

• Vesiensuojelurakenteilla voidaan vähentää eroosiota sekä pidättää liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta ja ravinteita.
• Suojavyöhykkeillä voidaan estää ravinteiden ja kiintoaineiden päätymistä vesistöihin, estää eroosiota ja lisätä luonnon monimuotoisuutta.
• Aukeiden alueiden metsittämisellä voidaan hillitä tulvia ja ehkäistä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
• Toimenpiteiden valinnalla voidaan välttää tai minimoida kuormituksen syntyä.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy puustoisena. Hakkuissa poistetaan vain osa puustosta ja metsän annetaan uudistua luontaisesti.

Metsä koostuu eri-ikäisistä ja erikokoisista puista. Vaihtelevan ja monipuolisen puustorakenteen ylläpitämiseksi voidaan käyttää monia erilaisia hakkuutapoja: harvennus, poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä siemenpuu- ja ylispuuhakkuita.

Hakkuiden tavoitteena on tehdä kasvutilaa pienemmille puille sekä edistää uusien taimien syntyä.

Hakkuita toteutetaan noin 15 vuoden välein.

Jatkuva kasvatus vähentää maanmuokkaus- ja ojitustarvetta, mikä puolestaan pienentää vesistökuormitusta.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä säilyy puusto- ja kasvipeite, mikä pidättää kiintoainetta ja ravinteita sekä haihduttaa vettä.

Lisäksi jatkuva kasvatus voi vaikuttaa positiivisesti alueen virkistyskäyttöön, maisemaan ja monimuotoisuuteen.

Tutustu metsäsi puustotietoihin Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun tai metsäsuunnitelmasi avulla.

Tarkasta maastossa puuston lähtötilanne ja alueen kasvupaikka.

Hakkuutavat valitaan kohteen ominaisuuksien ja maanomistajan tavoitteiden perusteella.

Säästettävät kohteet kuten säästöpuuryhmät ja suojatiheiköt, voidaan merkitä kuitunauhalla .

Jos kohteella on paljon hakkuuta haittaavaa alikasvosta, niin haittaavat rungot voi raivata hakkuissa poistettavien puiden ympäriltä. (kasvatettavat taimet säästetään ja puusto pysyy kerroksellisena)

Tarkempaa tietoa jatkuvan kasvatuksen suunnittelusta löydät Metsien vesienhallinta osana ilmastonmuutokseen sopeutumista -oppaasta tai Metsänhoidon suosituksista.

Hakkuualue sijaitsee lähellä Eurajoen keskustaa ja sen läpi kulkee Ilveskallion luontopolku.

Hakkuualue on noin 5 hehtaarin suuruinen.

Hakkuualueella on uudistuskypsää ja varttunutta metsikköä.

Hakkuualue koostuu turve- ja kivennäismaasta. Ravinteisuudeltaan hakkuualue on tuoretta kangasta ja mustikkaturvekangasta.

Metsänhoitoyhdistys Lounametsä toteutti hakkuut helmikuussa 2024.

Hakkuualueelle tehtiin ennakkoraivaus, jonka jälkeen hakkuut toteutettiin harvennus- ja poimintahakkuina.

Hakkuissa huomioitiin kohteen monimuotoisuus. Alueelle jätettiin runsaasti lehtipuita kuten koivuja ja haapoja. Lisäksi lahopuut jätettiin metsään ja alueelle säästettiin suojatiheikköjä.

Hakkuualue sijaitsee ojitetulla rämeellä lähellä Oripään keskustaa.

Hakkuualue suuruus on noin 5 hehtaaria.

Hakkuualueella on uudistuskypsää ja varttunutta metsikköä. Alueella on paikoitellen hyvä alikasvos.

Hakkuualue koostuu turvemaasta. Ravinteisuudeltaan hakkuualue on puolukka- ja varputurvekangasta.

Metsänhoitoyhdistys Loimijoki kilpailutti kohteen. Hakkuut toteutettiin Metsä Groupin toimesta maaliskuussa 2024.

Hakkuualueelle tehtiin pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä harvennusta.

Kohteen monimuotoisuutta lisättiin tekemällä alueelle tekopökkelöitä. Lisäksi lehtipuita säästettiin aina mahdollisuuksien mukaan ja lahopuut jätettiin toimenpiteiden ulkopuolelle.

Hakkuualue sijaitsee Pöytyän Kalikan asuinalueen keskellä.

Hakkuualue suuruus on noin 5 hehtaaria.

Hakkuualueella on eri-ikäisrakenteista sekametsää.

Hakkuualue koostuu pääasiassa kivennäismaasta, mutta paikoitellen löytyy ohut turvekerros.

Ravinteisuudeltaan hakkuualue vastaa lehtoa, lehtomaista- ja tuoretta kangasta.

Hakkuualue sijaitsee Raumalla lähellä Mustalahden rantaa. Alueella on paljon mökkejä.

Hakkuualueen suuruus on noin 9 hehtaaria.

Hakkuualueella on uudistuskypsää ja varttunutta metsikköä. Alueella on paikoitellen hyvä alikasvos.

Hakkuualue koostuu turve- ja kivennäismaasta. Alueen ravinteisuus vaihtelee tuoreen-, kuivahkon ja kuivan kankaan sekä mustikkaturvekankaan välillä.

Hakkuualueen puusto ja maaperä vaihtelevat, joten alueelle voitiin tehdä erilaisia jatkuvan kasvatuksen mukaisia hakkuita.

Hakkuualueelle tehtiin näkymäraivaus, jonka jälkeen hakkuut toteutettiin poiminta- ja pienaukkohakkuina.

Suurin osa hakkuista toteutettiin Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toimesta toukokuussa 2023. Alue hakattiin loppuun maaliskuussa 2024.

Hakkuissa huomioitiin talousmetsien luonnonhoito.

Hakkuissa säästettiin kelot, haavat ja lahopuut sekä jätettiin säästöpuuryhmiä ja suojatiheikköjä.

Hakkuualue sijaitsee Säkylän Köyliössä pohjavesialueella. Alueen läpi kulkee Kertun metsäpolku.

Hakkuualueen suuruus on noin 9 hehtaaria. Hakkuualue koostuu varttuneesta- ja uudistuskypsästä männiköstä.

Hakkuualue on kokonaisuudessaan kivennäismaata. Alueen ravinteisuus vaihtelee kuivan ja kuivahkon kankaan välillä ja se sijaitsee pohjavesialueella. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan välttää pohjavesialueelle hakkuista koituvia riskejä.

Metsitys tarkoittaa uusien metsien perustamista alueille, joissa ei ole aikaisemmin ollut metsää.

Metsitettäväksi sopivia alueita ovat esimerkiksi vanhat pellot ja sorakuopat sekä turvetuotannosta vapautuneet alueet.

Puuttomien alueiden metsittämisellä voidaan vähentää vesistökuormitusta:

• Puusto lisää alueen haihdutusta, mikä hillitsee aukeiden alueiden vesien virtaamaa/vesimäärää.
• Puusto pidättää ravinteita ja kiintoainetta, mikä vähentää vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormitusta.

Puusto sitoo hiilidioksidia ja toimii hiilinieluna.

Metsitys voi vaikuttaa alueen virkistyskäyttöön, maisemaan ja monimuotoisuuteen.

Metsityksen suunnittelussa tulee huomioida vesienhallinta, monimuotoisuus sekä maisema- ja virkistysarvot.

Metsityksen sisäsuunnittelussa voi hyödyntää seuraavia karttatasoja:

• ilmakuva
• kaavakartta
• maaperäkartta
• kasvupaikkakartta
• happamat sulfaattimaat
• vinovalovarjo

Maastosuunnittelussa tarkistetaan alueen kasvupaikka, ojien kunto ja luontaisesti syntyneiden taimien määrä.

Alueen ominaisuuksien ja maanomistajan tavoitteiden mukaan valitaan maanmuokkaustapa, lannoite ja kasvatettavat puulajit. Puulajivalinnassa voidaan hyödyntää myös maaperätutkimusta. Metsityskohteet kärsivät yleisimmin boorin ja kaliumin puutteesta. Ravinneanalyysi antaa tietoa mahdollisista ravinnepuutoksista, jotka tulee korjata lannoittamalla.

Tarkempaa tietoa metsityksen suunnittelusta löydät Metsien vesienhallinta osana ilmastonmuutokseen sopeutumista -oppaasta tai Metsänhoidon suosituksista.

Metsityskohde sijaitsee Eurassa keskellä asutusta.

Metsityksellä hillitään Eurajokeen kohdistuvaa vesistökuormitusta ja lisätään hiilinielua, monimuotoisuutta sekä maisema- ja virkistysarvoja.

Alue on noin 0,5 hehtaarin suuruinen joutoalue, jolla ei ole ollut aikaisemmin merkittävää käyttöä.

Alueella on asemakaava.

Maanmuokkaustavaksi valittiin kevyt laikkumätästys, jotta ravinne- ja kiintoainekuormitus pysyisivät mahdollisimman pieninä.

Rantaan jätettiin 15 metrin käsittelemätön suojavyöhyke pidättämään maanmuokkauksesta aiheutuvaa vesistökuormitusta.

Kohteen sijainnin vuoksi alueen kunnallistekniikka tuli selvittää ja merkitä maastoon.

Kunnallistekniikan päälle ei tehty maanmuokkausta eikä istutettu taimia.

Alueelle istutettiin talkootyönä rauduskoivun taimia tiheyteen 1600 taimea/hehtaari.

Taimet suojattiin muovisilla taimisuojilla taimituhojen minimoimiseksi.

Taimisuojat hajoavat maastoon noin 5-7 vuodessa.

Rantaan olisi mahdollista istuttaa tervaleppää.

Alueelle säästettiin luontaisesti syntyneet tammen taimet ja pajupensaat lisäämään luonnon monimuotoisuutta.

Pajuista on hyötyä erityisesti pölyttäjille.

Tammen taimet ovat erityisen herkkiä eläintuhoille.

Metsitysalue koostuu vanhasta pellosta, josta osa on toiminut uuden valtatie 8:n rakennusaikana ylijäämämassan läjitysalueena.

Metsitysalueen suuruus on noin 2 hehtaaria.

Alue koostuu hiekka- ja savimaasta.

Läjitysalueelle ei tehty maanmuokkausta.

Vanhalle peltoalueelle tehtiin laikkumätästys toukokuussa 2023.

Läjitysalueelle istutettiin toukokuussa 2023 seuraavat puulajit:

• kuusi
• mänty
• lehtikuusi
• rauduskoivu

Vanhalle peltoalueelle istutettiin seuraavat puulajit:

• kuusi
• rauduskoivu

Taimikkoa käytiin heinäämässä ensimmäistä kertaa jo syksyllä 2023.

Taimet olivat elinvoimaisia runsaasta kasvillisuudesta huolimatta.

Läjitysalueen eteläpäätyyn istutettiin toukokuussa 2024 talkootyönä seuraavia puulajeja:

• tammi
• kynäjalava
• mustakuusi
• lehtosaarni

Kosteikko on vesiensuojelurakenne, joka säilyy kosteana ympärivuotisesti ja jonka läpi virtaavaa vettä kasvit suodattavat. Kasvipeitteisten alueiden lisäksi kosteikoissa on usein myös syvempi alivesiuoma, joka takaa veden vaihtumisen myös vähävetisenä aikana. Runsaan ojituksen seurauksena luontaisia kosteikoita on olemassa enää hyvin vähän.

Kosteikon hyödyt

Kosteikko auttaa tasaamaan tulvahuippuja ja pidättämään vettä alueella. Kosteikot pidättävät ravinteita ja kiintoainesta ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi kosteikot voivat lisätä alueen virkistysarvoja.

Kosteikon toteuttaminen

Kosteikko voidaan tehdä sekä patoamalla että kaivamalla. Patoaminen on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa, mutta maastosta tulee silloin löytyä kosteikoksi sopiva painanne. Parhaiten kosteikon paikaksi sopiikin alue, joka on luontaisesti kostea.

Ollakseen tehokas ravinteiden pidättäjä, kosteikon tulisi olla tarpeeksi suuri suhteessa valuma-alueen kokoon. Oikealla mitoituksella ja suunnittelulla vältetään myös kosteikon aiheuttamat vettymishaitat ja helpotetaan kosteikon huoltotoimenpiteitä. Pienestäkin kosteikosta on hyötyä varsinkin, jos niitä on useita peräkkäin samassa ojassa tai monta samalla valuma-alueella. Kosteikkoa suunniteltaessa on selvitettävä myös tarvittavat luvat.

Ojavesi ohjataan virtaamaan kosteikossa siten, että vesi kulkeutuu mutkitellen ja suodattuu kasvillisuuden läpi. Kun veden vauhti hidastuu, kiintoaines painuu pohjaan.   

Monimuotoisuutta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä kosteikkoon pesimäsaarekkeita linnuille ja säästämällä tai lisäämällä monimuotoista kasvillisuutta.

Esimerkki: monitavoitteinen kosteikko ja sitä tukevat rakenteet

Esimerkkikosteikko on tehty 1990-luvun loppupuolella kaivamalla ja patoamalla, mutta oli nyt kunnostuksen tarpeessa toimiakseen tehokkaana vesiensuojelurakenteena.  Kosteikon lähtöuoman pohjapato oli painunut noin 15 cm ja tästä syystä kosteikon pinta-ala ja vesimäärä oli pienentynyt. Lisäksi kosteikon pohjalle oli kertynyt lietettä ja kosteikon sivu-uomasta tuleva vesi ei kiertänyt kunnolla kosteikossa, vaan oikaisi sen poikki.

Kosteikko sijaitsee Säkylän Nummiojassa ja sen kokonaispinta-ala on 1320 m². Kosteikon valuma-alueen pinta-ala on 5,9 km², josta valtaosa on metsä- ja suomaata.

Kosteikon kunnostuksen tavoitteena on maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentäminen, veden ja ravinteiden sekä kiintoaineksen pidättäminen, hiilensidonta ja monimuotoisuuden lisääminen. Kosteikko on valuma-alueeseen suhteutettuna pieni ja toimenpiteen tehostamiseksi tehtiin kosteikon yläpuolelle myös kaksitasouoma ja laskeutusallas. Toimenpidekokonaisuus sijoittui kahden maanomistajan alueelle. Maanomistajien kanssa sovittiin kirjallisesti toimenpiteiden toteutuksesta ja rakenteiden tulevista huoltotoimenpiteistä.

Kosteikon ja sitä tukevien rakenteiden toteuttaminen

Toimenpidekokonaisuuden toteutussuunnitelma tehtiin paikkatietotarkastelua, maastomittauksia ja laskennallisia virtaamia hyödyntäen. Suunnitelmassa arvioitiin myös kaivuumassojen määrä ja massojen läjitys, joka sovittiin tehtäväksi läheisen pellon painaumaan riittävän kauaksi vesistöstä.

Toimenpidekokonaisuus toteutettiin kevään ja syksyn aikana vuonna 2024. Kosteikon lähtöuoman uuden pohjapadon sydän tehtiin etukäteen puumateriaalista ja sille kaivettiin paikka lähtöuomaan. Patosydän ankkuroitiin paikalleen tiiviillä maamateriaalilla, jonka jälkeen se peitettiin murskeella ja kivillä. Kosteikon alaosaan asennettiin raakapuunippu hyönteis- ja nilviäishotelliksi sekä lisäämään alivirtaaman aikaista padotusta. Puunippu mahdollisesti myös lisää kosteikon tehoa ravinteiden pidättäjänä.

Noin 70 metriä pitkä kaksitasouoma toteutettiin toispuolisena tulvatasanteena. Alivesiuomasta poistettiin sinne kertynyttä lietettä ja tulvatasanne tehtiin loivaksi eroosiohaittojen vähentämiseksi. Tulvatasanteen alaosaan tehtiin eroosiosuojaus kivimateriaalista. Tulvatasanteelle ja luiskaan kylvettiin nurmiseos ja monimuotoisuutta lisäävä niittyseos. Lisäksi tulvatasanteelle istutettiin jonkun verran uomasta aiemmin poistettua kasvillisuutta ja erikseen hankittuja vesikasvien taimia, jotta tulvatasanteen kasvittuminen olisi mahdollisimman nopeaa.  

Kosteikon kunnostusruoppaus, kosteikon sivu-uoman virtausta muuttavan puunipun asennus ja laskeutusaltaan kaivu toteutetaan lokakuussa 2024, mikäli vesitilanne sallii. 

Kosteikon ja sitä tehostavien rakenteiden toimintaa seurataan vuosittain. Kosteikon ja laskeutusaltaan pohjalle kertyvää lietettä tulee poistaa määrävälein ja poistettu aines tulee läjittää riittävän etäälle vesistöstä. 

Materiaalit 

• puuniput (noin 10 m³ kuituhavupuuta) 

• kivitavara (Ø 60-200 mm, noin 10 tonnia) pohjapatoon ja eroosiosuojaukseen 

• pohjapadon sydän (50 x 100 mm puutavaraa, noin 35 m) 

Kustannukset 

• kaivu ja kaivumassojen läjitys  

• materiaalit 

Pohjakynnykset- ja padot

Pohjakynnyksiä ja patoja voidaan rakentaa kivi- ja puumateriaalista. Niiden avulla nostetaan hallitusti uoman vedenpintaa.  

Pohjakynnysten- ja patojen hyödyt

Veden pidättämisellä on vaikutusta erityisesti kuivan kauden aikana, jolloin uoma pysyy vesitettynä ja ympäröivä puusto välttyy liialta kuivuudelta. Lisäksi veden pidättämisestä on hyötyä vesieliöille ja kasveille. Pohjakynnykset -ja padot pidättävät myös kiintoainesta ja vähentävät uoman eroosiota.

Pohjakynnysten- ja patojen toteutus

Padottavien rakenteiden suunnittelun lähtökohtana on se, että rakenne ei aiheuta vettymishaittaa. Pohjapatojen ja -kynnysten koko riippuu uoman koosta ja toimenpiteen tavoitteista. Kivi- ja puumateriaali kuljetetaan kohteeseen pääsääntöisesti koneellisesti. Puumateriaalina voidaan käyttää myös paikallista puuta varsinkin, jos toimenpiteen tieltä joudutaan raivaamaan puustoa. Pieneen uomaan pohjakynnykset voidaan rakentaa käsityönä. Isommissa uomissa rakentaminen tehdään konetyönä. Padottavassa rakenteessa pyritään huomioimaan kalojen ja muiden vesieliöiden vapaa liikkuminen. Edellä mainittuja rakenteita suunniteltaessa on selvitettävä niiden vaatimat luvat.

Esimerkki: Pohjakynnykset

Toimenpidekohde sijaitsee Euran Hevossuolla olevassa laskuojassa, joka on kaivettu jyrkkäreunaiseksi ja syväksi. Oja kulkee eroosioherkkien hiekkaisten kangasmaiden läpi ja se on usein vähävetinen kuivimpina kesäkuukausina. Toimenpidekohteen yläpuolisen valuma-alueen koko on noin 0,7 km² ja se koostuu pääosin talousmetsästä.

Toimenpiteen tavoitteena on kiintoaineksen kulkeutumisen ja eroosion vähentäminen, veden pidättäminen ja metsämaan vesitalouden parantaminen sekä monimuotoisuuden lisääminen.

Toimenpidekohteen suunnittelu perustui paikkatietoaineistoihin, maastokäynteihin ja -mittauksiin ja laskennallisiin virtaamiin. Ojaprofiilin mittaus toteutettiin ostopalvelutyönä syksyllä 2023. Pohjakynnykset suunniteltiin siten, että ne eivät padota vettä asutusalueelta tulevissa sivuojissa eikä niistä aiheudu haittaa alueen metsätaloudelle ja muulle maankäytölle. Pohjakynnykset sijoittuvat yhden maanomistajan alueelle, jonka kanssa sovittiin kirjallisesti toimenpiteiden toteutuksesta ja rakenteiden tulevista huoltotoimenpiteistä.

Pohjakynnysten toteutus

Kivimateriaalin kuljetusta varten raivattiin vanha ajoura ja raivattua puumateriaalia laitettiin ojaan yksittäisinä rankoina. Puumateriaalin lisäämisellä tavoitellaan virtauksen monipuolistumista ja monimuotoisempaa ympäristöä vesieliöille.

Pohjakynnysten sydän tehtiin isoista (Ø 400-500 mm) kivistä ja pato verhoiltiin pienemmillä kivillä ja murskeella. Pohjakynnyksiä rakennettiin yhteensä kolme kappaletta ja ne tehtiin käsityönä. Pohjakynnyksiin muotoiltiin alivesiuoma, joka mahdollistaa kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen.

Pohjakynnysten huoltotarve on vähäinen. Kynnysten kuntoa ja niihin kertyvän eloperäisen aineen ja hiekan määrää seurataan määrävälein. Jos kiintoainesta kertyy runsaasti pohjakynnysten yläpuolelle, niin sen poistamisella parannetaan kynnysten toimivuutta.

Materiaalit:

·        Kaksi tonnia isoa kiveä (400–500 mm)

·        Neljä tonnia keskikokoista kiveä (100–200 mm)

·        Neljä tonnia pientä kiveä (20–60 mm)

Kustannukset: 

• Maastomittaukset (ostopalvelu) 

• Materiaalit 

• Kivimateriaalin kuljetus toimenpidekohteelle 

Kaksitasouoma on maataloudessa yleisesti käytetty vesiensuojelurakenne, joka koostuu syvemmästä alivirtaamauomasta sekä ojan toisella tai molemmilla puolilla olevista kasvipeitteisistä tulvatasanteista, joille vesi nousee virtaaman kasvaessa. Metsäojiin kaksitasouomia on tehty vasta vähän ja niistä tarvitaan lisää sekä käytännön kokemusta että tutkimustietoa.

Kaksitasouoman hyödyt

Tulvatasanteilla veden virtaus hidastuu, jolloin kiintoaines painuu pohjaan. Lisäksi tulvatasanteen kasvillisuus käyttää vedessä olevia ravinteita kasvuunsa. Tulvatasanne ja siinä oleva kasvillisuus lisää myös rantaluonnon monimuotoisuutta.

Kaksitasouoma vähentää eroosiota ja lisäksi se voi alueellisesti vähentää myös tulvimis- ja vettymishaittoja. 

Kaksitasouoman toteutus

Kaksitasouoman suunnittelussa on huomioitava valuma-alue eli rakenteen oikeanlainen mitoitus ja maastonmuodot eli ojaprofiilin riittävän pieni kaltevuus. Lisäksi tulee selvittää rakenteen vaatimat luvat. Suunnittelu alkaa karttatarkastelulla ja maastokäynneillä. Kun sopiva paikka kaksitasouomalle on löytynyt, niin suoritetaan maastomittaus, jonka pohjalta tehdään varsinainen suunnittelutyö. On tärkeää, että rakentamistyön suorittava urakoitsija ymmärtää noudattaa laadittua suunnitelmaa, sillä esimerkiksi liian syvä alivirtaamauoma tai liian jyrkät luiskat lisäävät eroosiota ja veden mukana kulkeutuvan kiintoaineksen määrää. Kaivuumassat on sijoitettava riittävän etäälle vesistöstä.

Kaksitasouoma olisi hyvä rakentaa heti kevättulvien jälkeen, jolloin rakenne ehtii kasvittumaan kesän aikana. Tulvatasanteen kasvittumista voi nopeuttaa kylvöillä ja istutuksilla. Mitä nopeammin kasvillisuus asettuu tulvatasanteelle, sitä nopeammin kaksitasouoma alkaa toimia kiintoaineksen pidättäjänä ja eroosion vähentäjänä.

Esimerkki: kaksitasouoma talousmetsässä

Pöytyän Lietsanojan yläosan kaksitasouoman ensisijaisena tavoitteena on vähentää alapuolisiin vesistöihin (Yläneenjoki ja Säkylän Pyhäjärvi) aiheutuvaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta. Ojan valuma-alue koostuu pääosin talousmetsästä, ja alaosalla ojan varteen sijoittuu myös luonnonsuojelualueita. Oja on etenkin ala- ja keskiosaltaan paikoin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena purona, mutta perkausten, valuma-alueen metsätalouden sekä puronvarsien metsänkäsittelyn vaikutuksesta vedenlaatu ja puroluonnon monimuotoisuus ovat heikentyneet.

Kaksitasouoman yläpuolinen valuma-alue on laajuudeltaan noin 5,6 km², josta noin 95 % on metsää. Toteutuskohde sekä sen yläpuolinen valuma-alue kuuluvat pääosin yhteismetsän omistukseen. Maanomistajan kanssa sovittiin kirjallisesti toimenpiteiden toteutuksesta ja rakenteiden tulevista huoltotoimenpiteistä. Alueelle on tehty hiljattain päätehakkuu ja alue on istutettu kuuselle. Toteutuskohteen pintamaalaji on turve, jonka alla on hiekkakerros.

Kaksitasouoman toteuttaminen

Ojaprofiilin mittaus ja maastomalli toteutettiin ostopalveluna syksyllä 2023. Kaksitasouoman toteutussuunnitelma tehtiin paikkatietoaineistojen, maastomittausten sekä laskennallisten virtaamien pohjalta. Kaivinkoneurakoitsija toteutti kaksitasouoman syksyllä 2024. Noin 150 metriä pitkä kaksitasouoma toteutettiin toispuolisena tulvatasanteena. Veden ohjautumista tulvatasanteelle tehostettiin alivirtaamauomaan sijoitetuilla ja vettä osittain padottavilla raakapuurakenteilla.

Toimenpiteestä aiheutuneet taimitappiot korvattiin istuttamalla kuusentaimia kaivinkoneen ajouralle ja toteutuskohteeseen. Tulvatasanteelle ja luiskaan kylvettiin nurmiseos kasvillisuuden kehittymisen nopeuttamiseksi.  

Materiaalit 

• puunrungot 

• kuusentaimet 

• kylvöseos 

Kustannukset 

• maastomittaukset (ostopalvelu) 

• kaivu ja kaivumassojen läjitys 

• materiaalit 

Kaksitasouoman toiminta-aika lasketaan kymmenissä vuosissa. Sen kasvittumista ja rakenteen toimivuutta seurataan määrävalein. Aika ajoin tapahtuva tulvatasanteen kasvillisuuden poisto parantaa tulvatasanteen toimintaa ja pidentää sen käyttöikää. Tulvatasanteelle vuosien saatossa kertyvän maannos heikentää kaksitasouoman toimivuutta ja tulvatasanteen kunnostus tuleekin myöhemmässä vaiheessa ajankohtaiseksi.